Fysioterapia/Käsiterapia

Fysioterapia on ammattiala, jonka erityisosaamisalueita ovat liikkuminen, toimintakyky ja terveyden edistäminen.Keskeisiä menetelmiä ovat terveyttä ja toimintakykyä edistävä ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu, manuaalinen terapia sekä apuvälinepalvelut. 

Käsiterapia ja käsikirurginen kuntoutus ovat fysioterapian erikoisaluetta, joka vaatii terapeutin perehtyneisyyttä ja erityisosaamista asiaan.

Käsikuntoutujien ryhmä koostuu: 

• ranne-, kämmenluu-, sormimurtumista
• erilaisista ranteen ja sormien alueen nivelsidevammoista
• käden alueen amputaatioista, viilto- ja ryhjevammoista.
• käden ja kyynärvarren alueen rasitusperäisistä ongelmista
• käden ja yläraajan kivusta.

Ratkaisukeskeinen terapia

on yksi psykoterapian muodoista, joka perustuu Steve de Shazerin ja Insoo Kim Bergin Yhdysvaltain Milwaukeessa 1970-luvulla käynnistämään uudistustyöhön.

Suomessa menetelmän ehkä kuuluisimmat kehittäjät ovat olleet mm.Ben Furman ja Tapani Ahola.

Menetelmän ydin on siinä, että ongelmalähtöisyyden sijasta pyritään keskittymään ratkaisuihin. Asiakkaan ongelmien syiden läpikäymisen sijasta päähuomio on siinä, miten asiakas voi itse ryhtyä ratkaisemaan ongelmia ja löytää tien parempaan elämään.

Terapeutin tehtävä on auttaa asiakasta voimaantumaan ja tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Tässä prosessissa asiakkaan omat käsitykset ovat etusijalla.

Ratkaisukeskeinen terapia on käytännönläheistä ja tavoite-orientoitunutta. Tavoitteena on laatia kartta tulevaisuuteen ja löytää sen toteuttamiseksi tarvittavat keinot. Positiivinen muutos on mahdollinen jokaisen asiakkaan kohdalla.

Jokainen asiakas on kuitenkin yksilö omine erityispiirteineen, joten jokainen terapiaistunto sovitaan hänen kanssaan erikseen.

Lue lisää:

Peter de Jong & Insoo Kim Berg: "Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja", Lyhytterapiainstituutti.

Kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivisen terapian keskeisin perustaja on yhdysvaltalainen Aaron T.Beck 1960-luvulla.

Sen tavoitteena on auttaa asiakasta itse oivaltamaan, ymmärtämään omaa kokemusmaailmaansa ja käyttäytymistään ja sitten löytämään keinoja näiden muuttamiseen käytännössä.

Terapiassa asiakas ja terapeutti tutkivat asiakkaan ongelmallista kokemusta lähtien usein liikkeelle jostakin tietystä arkielämän konkreettisesta tilanteesta:

1. Miten ongelmallinen kokemus laukeaa ?

1.  Mitä tunteita asiakas silloin kokee ?
2. Mitä hän silloin ajattelee ?
3. Millaisia mielikuvia hänellä on mielessään ?
4. Aktivoituuko silloin jokin uskomus ?
5. Millaisia toimintayllykkeitä hänellä on ?
6. Millaisten selviytymiskeinojen avulla hän yrittää tulla toimeen ?
7. Miten hän käyttäytyy ?
8. Mitkä ovat käyttäytymisen seuraukset ?

Terapeutti on kognitiivisessa terapiassa kuin asiakkaan myötäelävä rinnallakulkija, joka erityisesti kyselemällä ja yhdessä harjoitellen auttaa asiakasta löytämään joustavampia toimintatapoja ja siten voimaan paremmin.

​​

Skeematerapia

Jeffrey E. Young alkoi kehittämään 1990-luvulla skeematerapiaa niille, jotka eivät hyötyneet perinteisestä kognitiivisesta terapiasta.

Se laajentaa perinteisen kognitiivisen terapian näkökulmaa painottamalla lapsuus- ja nuoruusiän tutkimista psyykkisten oireiden lähteenä esim. kyselylomakkeiden, keskustelujen ja erilaisten harjoitusten avulla selvittämällä asiakkaan skeemoja (= tunnelukot) ja moodeja.

Skeematerapia on osoitettu tehokkaaksi hoitomuodoksi mm. kroonisessa masennuksessa ja ahdistusoireissa, syömishäiriöissä, vaikeissa parisuhdeongelmissa ja pitkäaikaisissa ihmissuhdeongelmissa.

Se on ollut tehokas hoitomuoto myös päihdeongelmaisten "repsahtamisten" ehkäisemisessä.